Vain sata kilometriä etelään suomalaisirlantilaisen taisteluosaston
toimialueesta on Makedonian nuoren tasavallan pääkaupunki Skopje,
puolitoistamiljoonainen metropoli. Vaikka Makedonia on köyhä maa eikä
täysin vailla poliittista epävakauttakaan, on se kuitenkin täysin toinen
paikka kuin Kosovo.
Useille suomalaisille rauhanturvaajille - minä mukaanlukien - Skopje
on tärkeä tuulahdus suurempaa ja sivistyneempääkin maailmaa, ja jokainen
mahdollisuus käydä Skopjessa käytetään tarkoin hyväksi.
Palvelusvapaapäivien lisäksi joka kuukausi on mahdollista anoa yhtä päivää
virkistäytymisvapaaksi, joka käytetään Skopjessa, tai APV:ksi eli
autonpesuvapaaksi, jolloin voi käydä Skopjen esikaupungissa sijaitsevalla
pysäköintialueella, jossa säilytämme autojamme.
Koska Makedonia lasketaan rauhanturvaamisen toimialueeksi, sinne voi
mennä ainoastaan luvanvaraisesti. Skopjessa sijaitsee myös suomalaisten
toiminnalle tärkeä yksikkö NSE (National Supply Element), joka pyrkii
hankkimaan mahdollisimman paljon taisteluosaston huollon tarvitsemista
tarvikkeista joko Makedonian alueelta tai Kreikasta. NSE on myös tärkeä
kaikille niille, jotka viettävät palvelusvapaitaan Balkanilla, koska ase-
ja suojavarustus (sirpaleliivit, kypärä ja kaasunaamari), jotka tietysti
ovat mukana aina Kosovon läpi ajettaessa, jätetään NSE:lle matkan ajaksi.
NSE:llä myös vaihdetaan univormu siviilivaatteisiin, jonka jälkeen
rauhanturvaajasta tulee tavallinen turisti; sillä erotuksella kuitenkin,
että useimmiten asioimme Skopjessa vain muutamassa tietyssä liikkeessä.
Kaikki suomalaiset rauhanturvaajat käyvät ainakin kääntymässä
Damianin veljesten kultasepänliikkeessä. Damianin ei tiedetä koskaan
pettäneen kultakaupoissa joten huoletta asioimme vain siellä emmekä koskaan
missään muualla. Damianin suosituimmat myyntiartikkelit ovat ketjut ja
koottavat pirunnyrkki-sormukset. Myös monet muut rauhanturvaosastot
käyttävät Damiania; myyntitiskin takana on esillä valtaisa, lähes
viidentuhannen euron arvoinen ketju - paksuudeltaan miltei pikkusormen koko
-, jossa riippuu skandinaavinen Torin vasara -koru, ja joka koollaan
herättää jokaisen asiakkaan uteliaisuuden.
Skopje-päivän kruunaa ateriointi hienossa ravintolassa; harrastus,
joka on vaikeaa Kosovossa. Jotkut myös teettävät skopjelaisilla räätäleillä
vaatteita. Eräskin iäkäs miestenvaatturi on tehnyt pukuja rauhanturvaajille
jo vuodesta 1991 alkaen, ja sitä ennen hänen kerrotaan valmistaneen
vaatteita itselleen marsalkka Titolle. Hänen työpöytänsä laatikosta löytyy
jopa suomalaisten Makedonian operaation aikainen vuosikirja.
Kaikkein tärkein anti Skopjessa käymisessä on kuitenkin vain tuo
mahdollisuus riisua univormu ja kuljeskella ilmavassa ja lähes aina
aurinkoisessa kaupungissa (Makedonian sää on paljon Kosovon säätä leudompi)
vapaana miehenä - kunnes on palattava kello kuudeksi NSE:lle, josta
ScanShuttle-bussi kulkee joka päivä takaisin Kosovoon.
Kirjoittaja on 29-vuotias humanististen tieteiden kandidaatti, joka
palvelee rauhanturvaajana Kosovossa. Hän kirjoittaa kokemuksistaan ja
elämästään Camp Villen leirissä, yhdistetyn suomalais-irlantilaisen
taisteluosaston esikunta- ja huoltokomppanian viestijoukkueessa.