Haluaisin kertoa omin sanoin, mitä tapahtui keskiviikkona 17.3, mutta olin
juuri silloin Suomi-lomalla - minun onnekseni mutta teidän
onnettomuudeksenne, hyvät lukijani. Niinpä joudun nyt kertomaan teille
niinkuin minulle on kerrottu:
Mellakat alkoivat tiistaina Pohjois-Kosovon Mitrovitcassa.
Keskiviikkopäivä alkoi samanlaisena kuin muutkin päivät - kuin edellinen
päivä olisi unohdettu - mutta puolenpäivän tienoilla havaittiin runsaasti
Kosovon albaaneja kokoontuneena joukoiksi kaupungeissa, myös suomalaisten
valvomassa Lipljanissa. Iltäpäivällä ja illalla kuului runsaasti
tulitusta kaupungilta ja taivaalla näkyi kirkkaita valojuovaluoteja. Myös
räjähdyksiä kuului. Partiot raportoivat satapäisistä albaanijoukoista,
jotka heittelivät polttopulloja serbikortteleissa oleviin taloihin. Satoja
serbejä ryntäsi leireihimme hakien suojaa. Taisteluosaston vastuualueen
rajalla, Caglavicassa, oli liikkellä tuhansia mielenosoittajia.
Suomalaiset lähettivät kaikki vapaana olevat taistelijat kokkeja ja
toimistotyöntekijöitä myöten kaduille partioimaan ja tukea pyydettiin
muiden kansallisuuksien joukoista. Missä suomalaisia oli runsaasti ja
matkassa oli panssariajoneuvoja, kyettiin estämään Kosovon serbien talojen
ja omaisuuden tuhoaminen ja evakuoimaan ihmiset suojaan, mutta monet vain
muutaman miehen partiot eivät kyenneet puuttumaan väkijoukon kaikkiin
tuhotöihin.
Serbien kirkko Lipljanissa jäi täysin ehjäksi, vaikka se oli mellakoijien
kohteena kuten muutkin serbimonumentit kaikkialla Kosovossa. Myös Stimljen
kirkon tuhoaminen pystyttiin estämään. Lipljanin mellakan agitaattoreita
saatiin kiinni muutamia. Kosovossa pidätyksiä tehtiin noin 200. Iltaan
mennessä mellakat alkoivat laantua ja muunmaalaiset tukiosastot saapuivat
avuksemme.
Mellakat syntyivät täysin yllättäen. Puolessa päivässä rauha oli
muuttunut sodaksi - ja parissa yössä jälleen hataraksi rauhaksi. Serbejä
jäi kodittomaksi yli 3 000 mutta vain harvat ovat lähteneet pois Kosovosta.
Mellakoiden voima ja tarkkuus osoittaa, että ne on järjestänyt tehokas
organisaatio, joka halusi luoda terroriaallon kautta Kosovon. Kosovon
serbit ja serbien monumentit eivät olleet mellakka-agitaattorien ainoa
kohde: myös romaneja vainottiin, ja tuhotöiden kohteeksi otettiin myös
Kosovon oman paikallishallinnon rakennuksia sekä YK:n edustajia.
Vain kuukausi aikaisemmin Camp Villessä oli harjoiteltu mellakan
torjuntaa - ja harjoitteluhetkellä se tuntui olevan tarpeetonta!
Monien rauhanturvaajienkin mielipide on, että nyt koko Kosovon täytyy
aloittaa alusta. Tapahtumat eivät myöskään voi olla vaikuttamatta
ennakkoluuloihimme, vaikkemme annakaan niiden vaikuttaa puolueettomuuteemme
ja yritämme muistaa, että loppujen lopuksi vain pieni osa Kosovon
albaaniväestöstä oli kaduilla polttopullot käsissään. Taustalla vaikuttavat
tietysti muistot Kosovon sodasta, jossa kuoli lähes 15 000 ihmistä, suurin
osa albaaneja.
Kirjoittaja on 28-vuotias humanististen tieteiden kandidaatti, joka
palvelee rauhanturvaajana Kosovossa. Hän kirjoittaa kokemuksistaan ja
elämästään Camp Villen leirissä, yhdistetyn suomalais-irlantilaisen
taisteluosaston esikunta- ja huoltokomppanian viestijoukkueessa.