Kolmetoista kuukautta Kosovoa

Viiden viikon koulutus Niinisalon varuskunnassa on nyt takana. Karsivat kokeet ja tutkinnot on läpäisty ja edessä on varsinainen työ toimialueella Kosovossa. Voin pitää itseäni onnekkaana: useimmat rauhanturvatehtäviin hakevat eivät tule edes valituksi RT (rauhanturva) -reserviin. Kun vuoden alkupuolella kirjoitin nimeni toimintavalmiussitoomukseen, joka sitoi minut RT-reserviin, olin epäuskoinen, josko koskaan pääsisin edes koulutukseen, saati toimintaan. Heinäkuussa postilaatikkoon saapunut keltainen palvelukseenastumismääräys oli kuin ilmoitus lottovoitosta.

Tunsin itseni pieneksi kävellessäni koulutuksen alkaessa suuren varuskunnan läpi epätietoisten miesten ja muutaman naisenkin kanssa: meitä ohjattiin huoneesta ja ilmoittautumispisteestä toiseen päätyäksemme lopulta tupaan, josta tuli kotini viideksi viikoksi. Ja heti alkoi juttu luistaa. Joukossa oli yksi jo aiemmin RT-palveluksessa ollut, joka valisti meitä muita ja kävi heti ilmi, että hän oli reilu kaveri, eikä valittamista ole juuri muistakaan. Selvästikin jonkinlaisen seulan olin läpäissyt jo tietämättäni.

Odotimme ensimmäistä oppituntia, jolla saisimme tietää, mikä on meille suunniteltu ohjelma tuleviksi viikoiksi. Luentosalissa kuulimme, että ensimmäinen viikko oli varattu ajokoulutukselle. Viikon päivät ajelimme ympäri Satakuntaa Pasi-panssariajoneuvoilla ja sunnuntaihin mennessä olimme oppineet paitsi ajamaan myös huoltamaan Pasia.

Viikon kuluttua Pasi-kurssin päättymisestä loppui huollon saama lisäkoulutus ja pääjoukko saapui koulutukseen. Samalla käynnistyi varsinainen RT-koulutus ja alkoivat kokeet, joista tärkein oli karsiva Cooperin 12-minuuttinen juoksutesti. Tulosraja 2200 metriä oli ylitettävä. Myös Pasi-insinööriajossa epäonnistuminen olisi merkinnyt luultavasti vartiojääkärin tehtävään siirtymistä.

Tunnelma parani ja epätietoisuus väistyi, kun koko rotaatio- eli vaihtomiehistö sai samaa koulutusta ja oma tehtävä toimialueella selvisi. Alkoholin vaaroista ja koti-ikävästä varoitettiin useaan otteeseen.

Esiseula oli ollut pätevä: lähes kaikki koulutukseen tulleet saivat viimeisenä päivänä eteensä sopimuksen. Sen allekirjoitettuamme siirryimme rotaatiovapaalle, joka päättyi Helsingin lentokentällä lauantaina 4. lokakuuta. Iltapäivällä kone laskeutui suomalaisten sotilaiden valvomalle Pristinan lentokentälle, ja "seikkailu" Kosovossa oli valmis alkamaan.

---

Kirjoittaja on 28-vuotias humanististen tieteiden kandidaatti, joka palvelee rauhanturvaajana Kosovossa. Hän kirjoittaa kokemuksistaan ja elämästään Camp Villen leirissä, yhdistetyn suomalais-irlantilaisen taisteluosaston esikunta- ja huoltokomppanian viestijoukkueessa.