Kolmetoista kuukautta Kosovoa

Jo kaksikymmentäkuusi päivää Kosovossa! Aika on vierähtänyt hämmästyttävän nopeasti. Ensimmäiset 4.10. saapuneet ovat jo lähteneet ensimmäisille lomilleen Suomeen. Omaan lomaani on vielä aikaa muutamia viikkoja.

Sangen nopeasti olemme saaneet kiinni toiminnan rytmistä ja sukeltaneet arkeen. Tavallinen työpäivä Camp Villessä alkaa tavallisesti aamiaisella kello kuuden ja seitsemän välillä. Kello kahdeksalta kaikkien tulee olla briiffissä tai käskynjaossa omilla työpaikoillaan. Työpäivä jatkuu puoli kahteentoista, jonka jälkeen on puolentoista tunnin ruokatauko. Iltapäivä kestää kello yhdestä viiteen; viimeinen tunti on varattu joukkueen iltabriiffiä varten. Edellä kuvatunlainen on oman joukkueeni: viestijoukkueen työpäivä.

Lauantaina työpäivä katkeaa puoleen päivään, jonka jälkeen suoritetaan yhteisten tilojen huolto. Vapaa-aika - silloin kun sitä on; koska painavat työt tehdään tarvittaessa työpäivän jälkeenkin - alkaa kello viideltä, jolloin on myös päivällinen. Pian sen jälkeen alkavat kaikki Camp Villen saunat lämmetä. Hiljaisuus majoitusalueilla alkaa kello 22.30, lauantaisin 23.30. Sunnuntai on vapaapäivä, ja silloin tarjoillaan aamiaisen lisäksi vain päivällinen puolessa välin iltapäivää.

Camp Villessä sijaitsee Esikunta- ja huoltokomppania. Alpha- ja Bravo- komppanioissa, jotka sijaitsevat muissa leireissä, arki on erilaista, koska niissä suoritetaan pääasiassa vartio- ja partiointitoimintaa, joka ajoittuu kaikkiin vuorokauden aikoihin.

Majoittuminen on kahden hengen konteissa, joita sanotaan kotoisasti "körmyiksi". Ajan mittaan jokainen asukas on tehnyt muutoksia omaan körmyynsä vähäisen mukavuuden lisäämiseksi. Itseltänikin kului vain pari viikkoa ennenkuin säilytystilan puutteessa rakensin itselleni kaksi suurta lisähyllyä. Taistelijaa kohden körmyssä on tilaa n. 5 neliömetriä, siis riittävästi mutta ei tuhlattavaksi! Ja siihen tilaan täytyy myös mahtua ilmastointilaite, joka on kesäisin välttämätön, sekä kerosiinia polttava lisälämmitin, joka otetaan talvella käyttöön jos ja kun paikallinen kosovolainen sähköverkko reistailee.

Paikallinen valtakunnanverkko ei ole sitä luotettavinta laatua. KEK eli Kosovon energiakonsortium on ympäristöään raskaasti saastuttava ruskohiilivoimala. Talvella varsinkaan KEK ei kykene tuottamaan riittävästi sähköä Kosovon lämmitystarpeisiin vaan sähkökatkoja sattuu miltei joka päivä. Siksi kaikissa sotilasleireissä on dieselkäyttöiset voimageneraattorit, jotka tarpeen tullen riittävät yksinään tarvitsematta ollenkaan rasittaa paikallista sähköverkkoa. Sähkökatkon sattuessa leirin sähköpäivystäjä käy käynnistämässä tarvittavat voimakoneet. Ainoastaan kaikkein tärkeimmät järjestelmät on kytketty automaattisesti käynnistyviin sähkövoimakoneesiin, koska lyhyet käyttöajat rasittavat koneita. Tietysti kaikki viesti- ja muut tärkeät järjestelmät on myös varustettu akuin.

Vaikka olimme vasta edellisellä viikolla saapuneet, jo toisena viikkona Kosovossa kymmenet uudet taistelijat ilmoittautuivat osallistumaan tanskalaisen rauhanturvaosaston järjestämään kahdenkymmenenviiden kilometrin pituiseen Dancon-marssiin. Marssi järjestetään viidesti tai kuudesti vuoden aikana ja se osoittautui paitsi hyväksi kuntoiluksi myös tilaisuudeksi nähdä Kosovoa tavalla, joka ei ole mahdollista Camp Villessä tai Lipljanissa. Marssireitti kulki pohjoiskosovolaisen laakson molempia reunoja pitkin sekä kahdesti läpi asutun kylän, ja viimeiset viisi kilometriä yli 800 metrin korkeudessa, miltä etäisyydeltä ei voinut olla ihastelematta näiden seutujen kauneutta, vaikka lähempää katsoen se kauneus usein jäi roskien ja köyhyyden taakse.

---

Kirjoittaja on 28-vuotias humanististen tieteiden kandidaatti, joka palvelee rauhanturvaajana Kosovossa. Hän kirjoittaa kokemuksistaan ja elämästään Camp Villen leirissä, yhdistetyn suomalais-irlantilaisen taisteluosaston esikunta- ja huoltokomppanian viestijoukkueessa.