Kolmetoista kuukautta Kosovoa

Olen palannut ensimmäiseltä Suomi-lomaltani. Viikko Suomessa - oikeastaan täydet kuusi päivää - oli sikäli pettymys, että Suomessa, tai ainakin Turussa, sää oli aivan samanlainen kuin Kosovossa lähtöhetkellä, ehkä jopa hieman kosteampi. Sitävastoin palatessa Kosovoon paistoi aurinko ja ilma oli noin 10-asteinen, mikä parhaiten todistaa, miten nopeasti säätila vaihtelee täällä; ja jo samaksi illaksi nousi sumua. Välillä sumu on niin sakeaa, että horisontti on vain 10-15 metrin päässä.

Lomani aikana oli suomalaisessa rauhanturvajoukossa kohotettu valmiutta, koska Kosovossa toimivia avustusjärjestöjä oli uhattu pommi-iskulla. Käytännössä valmiuden kohottaminen merkitsee vähemmän vapaata liikkumista alueella, entistä parempaa varustautumista sekä leirien vartioinnin lisäämistä. Viestijoukkueesta, kuten joistakin muistakin esikunta- ja huoltokomppanian joukkueista, oli lähtenyt kaksi taistelijaa kerrallaan päiväksi tukemaan Bravo-komppaniaa. Myös tärkeä viestijoukkuetta koskeva harjoitus oli peruttu.

Nyt, kun uuden rotaation miehistö eli me lokakuun alussa tulleet, olemme olleet toimialueella jo täydet kaksi kuukautta, voinen varmuudella sanoa, että ainakaan viestijoukkueessa ei ole harjoitettu minkäänlaisia tulokasperinteitä. Rauhanturvaajaslangissa tulokkaita kutsutaan hiutaleiksi; vanhat puolestaan ovat "fasseja". Tosin hiutalekasteet yms. on myös erikseen kielletty. Jos sitten aikaisemmin vastaavia oli - kuten meille on kerrottu ja ehkä hiukan peloteltukin - niin ainakaan enää niistä ei ole jälkeäkään. Edes jokapäiväisessä kielenkäytössä täällä esikunta- ja huoltokomppaniassa ei kuule puhuttavan hiutaleista tai fasseista. Hiutalekasteiden myötä on pieni osa rauhanturvaperinteitä siirtynyt unohduksiin, mikä monien mielestä on vain hyvä, koska tulokasriiteillä on kautta aikain ollut taipumus riistäytyä käsistä - jopa suomalaisissa täysin asiallisissa kuvioissa.

Ensimmäisen loman myötä olemme itsekukin päässeet täysin kiinni Camp Villen arkeen. Osa lähtee jo viikon päästä toiselle lomalleen Suomeen. Monet jaksottavat palvelusajan niin, että jokaisen neljän viikon jälkeen on viikon loma. Lomaa - eli itseasiassa palvelusvapaata - kertyy kuukaudessa kuusi päivää. Se on paljon verrattuna tavallisiin vuosilomakertymiin mutta toisaalta vähän verrattuna menetettyihin viikonloppuihin ja muuhun vapaa- aikaan. Olemmehan palveluksessa 7x24 eli 168 tuntia viikossa (menetetty vapaa-aika hyvitetään päivärahana, vaikka sitä on joskus vaikea muistaa yöpäivystysvuoron iskiessä kohdalle).

Vaikka alueella on hyvät mahdollisuudet pyöriä turistina ja käydä helposti mm. Kreikassa, Bulgariassa ja Turkissa, harvat tekevät yhtä tai kahta reissua enempää, jotkut eivät niitäkään. Suomalainen rauhanturvaaja viettää useimmiten palvelusvapaansa Suomessa; onhan hän myös useimmiten tavalla tai toisella perheellinen ja hänellä on vakaa työpaikka Suomessa. Yksi palvelusvapaalento kuukaudessa on ilmainen. Täällä Kosovossakin kotirintama on tärkein rintama ja puolustusvoimat tukee sitä ilmaisin Suomi-lennoin.

---

Kirjoittaja on 28-vuotias humanististen tieteiden kandidaatti, joka palvelee rauhanturvaajana Kosovossa. Hän kirjoittaa kokemuksistaan ja elämästään Camp Villen leirissä, yhdistetyn suomalais-irlantilaisen taisteluosaston esikunta- ja huoltokomppanian viestijoukkueessa.