"Otava 5" oli viisi päivää kestänyt iso operaatio, jossa suoritettiin
tuhansia ajoneuvo- ja matkustajatarkastuksia sekä joukko kotietsintöjä
laittomien aseiden löytämiseksi. Operaatio sitoi ison joukon
taisteluosaston henkilöstöä ja lähes koko viestijoukkueen. Viestijoukkueen
tehtävänä oli rakentaa taktinen esikunta ja viestiverkko operaatioalueelle,
joka sijaitsi taisteluosaston alueen ulkopuolella. Otteita
operaatiopäiväkirjastani:
sunnuntai 22. helmikuuta:
10:00 Saattue lähti Camp Villestä Ollin platalta; kuusi ajoneuvoa: kaksi
raskasta Eemeli-kuorma-autoa, jotka vetivät kahta siirrettävää mastoa,
kolme pakettiautoa, joista yksi veti voimakonetta, ja yksi Pasi-
panssariajoneuvo. Olin toisen Eemelin kyydissä. Sää sumuinen.
12:05 Saattue hajaantui. Releasemalle menevät Eemeli (minä mukana) ja
viestihuoltoryhmän pakettiauto (releauto) erkanivat etelän suuntaan
Glacovan kukkulaa kohti. Viisitoista minuuttia hyvin kuoppaista
hiekkatietä, joka muutamassa kohdassa jopa osittain reunoistaan sortui
altamme ja pelkäsimme, miten pääsemme enää takaisin. Sitten tie muuttui
hirmuiseksi kuravelliksi ja pakettiauto tempoili Eemelin jättämien urien
molempia laitoja vasten kulkien hitaasti eteenpäin ja varoen pysähtymästä.
---
13:15 Saattue perillä. Releaseman rakennus alkoi. Sumua edelleen,
kumpaakaan vasta-asemaa ei voinut nähdä.
16:15 Masto pystyssä, tulevan signaalin peili suunnattu, linkkijänne
lähtöpisteeseen muodostettu. Aloitimme leirin rakentamisen ja ympäröimme
alueen "NATO-langalla", pyöreällä kelalla olevalla piikkilangalla. Joukko
Kosovon albaaneja, eritoten lapsia, oli ihmeissään katsellut maston
pystytystä mutta kielimuuri esti meitä keskustelemasta. Nyt sulkeuduimme
myös piikkilankamuurin sisälle. Alue oli yksinomaan albaaniväestöinen ja
tuon tuostakin väkeä ilmestyi uudestaankin katselemaan toimintaamme.
18:30 Leiri pystytetty, vartiovuorot jaettu.
---
maanantai 23. helmikuuta
06:00 Vartiovuoroni. Hernerokkasumu pysyi ilmassa.
09:00 Kersantti Karjalaisen herättyä saimme loputkin ryhmän jäsenet tietää,
että kuuluvuuskokeet keskellä yötä olivat osoittaneet, että Tetra-radioiden
kuuluvuus oli erinomainen koko tulevan operaation alueella, joka oli
kolmenkymmentä kilometriä länteen releasemasta ja kaukana kiinteiden Tetra-
tukiasemiemme kuuluvuusalueelta. Viestijoukkue oli onnistunut! Kaikki oli
valmista esikunnan siirtyä alueelle ja käynnistää operaatio "Otava 5".
11:30 Releaseman viisihenkinen miehistö valmisti itselleen lounaan. Olimme
ottaneet mukaamme kaasugrillin ja grillasimme makkaraa sekä
sisäfilepihvejä. Pieni joukko albaaneja ilmestyi piikkilanka-aidan toiselle
puolelle katselemaan ateriointiamme. Iäkäs paimen johdatti leirin ohitse
lauman lehmiä laitumelle kukkulan rinteelle. Kulkureittimme leirin alueella
alkoivat muuttua kosteasta ruohosta ja mullasta kurasotkuksi; samoin teltan
sisällä, koska kaminan teho ei riittänyt kuivattamaan maata. Siirryimme
kaikki käyttämään pelkästään kumisaappaita. Ainoa hyvä puoli kurassa oli,
että se oli ihan rehellistä kuraa eikä sitä Kosovon kuraa, jallaa, joka
tarttuu kiinni kengänpohjaan eikä irtoa kuin hakkaamalla.
---
tiistai 24. helmikuuta
09:45 Releaseman miehistön vaihto. Minä ainoana vanhasta miehistöstä jäin
asemalle ja otin vastaan releasemaryhmän johtajan tehtävät. Neljä poistui
ja tilalle tuli kolme.
---
keskiviikko 25. helmikuuta
---
torstai 26. helmikuuta
---
11:00 Aloitimme purkamisen järjestelyn.
12:15 Purkukäsky.
17:00 Saattue Camp Villessä.
Kirjoittaja on 28-vuotias humanististen tieteiden kandidaatti, joka
palvelee rauhanturvaajana Kosovossa. Hän kirjoittaa kokemuksistaan ja
elämästään Camp Villen leirissä, yhdistetyn suomalais-irlantilaisen
taisteluosaston esikunta- ja huoltokomppanian viestijoukkueessa.