Star Wars: Dark Empire

Episodi III - Sithin kosto on jo takanapäin. Mutta se sai aikaan henkilökohtaisen Tähtien Sota -renessanssin, joka johdatti minut takaisin lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni Tähtien sodan pariin. Nuo kymmenen vuotta sitten luetut tai sarjakuvina selatut tarinat palautuivat mieleeni ja kävin käsiksi sekä omaan että ystäväni kirjastoon.

Dark Empire, Dark Empire II ja Empire's End muodostavat yhdessä Dark Empire -trilogian. Trilogia on klassinen tragedioiden muoto, joka siten sopii vallan mainiosti myös avaruusoopperoille. Dark Empire oli 1990-luvun alkupuolella alkaneen uuden Tähtien sota -julkaisuaallon ensimmäisiä merkittäviä tuotteita. Kronologisesti se jatkaa Timothy Zahnin romaanitrilogiaa Heir to the Empire. Kerronnallisesti ja näkemyksellisesti Dark Empire on kuitenkin aivan eri maailmasta.

Uusi vanha imperiumi

Tarina alkaa sodan hävittämästä Coruscantista, missä keisarin entiset alamaiset taistelevat keskenään, vaikka juuri äsken olivat saaneet vallattua entisen pääkaupunkinsa takaisin Uudeksi tasavallaksi muuttuneelta Kapinaliitolta. Tasavalta on pirstaleina ja liitto on kätkeytynyt salaiseen piilopaikkaan odottamaan, mitä tuleman pitää, ja käy jälleen sissisotaa Imperiumia vastaan.

Viisi vuotta on kulunut Endorin taistelusta ja keisari Palpatinen kuolemasta. Sinä aikana Imperiumin jäännökset perääntyivät suurimmasta osasta valtakuntaa ja linnoittautuivat galaksin ytimen aurinkokuntiin. Salassa kaikilta paitsi lähimmiltä avustajiltaan Palpatine on onnistunut palauttamaan henkensä klooniruumiiseen ja vahvistaa hiljaa itseään ja hajanaista imperiumiaan.

Jälleen riittävän vahvana keisari lähettää laivastonsa kostamaan hänestä luopuneille planeetoille. Samalla hän järjestää Luke Skywalkerin sieppauksen tavoitteenaan käännyttää tämä Voiman Pimeälle puolelle. Päinvastoin kuin ensimmäisessä Tähtien sota -elokuvassa, tällä kertaa Leia Organa Solo aviomiehensä Han Solon kanssa tunkeutuu Palpatinen linnoitukseen vapauttaakseen veljensä.

Vain Voima on voimaa

Vaikka tarinan alussa pääosissa ovat Luke Skywalker ja Leia Organa Solo, keskimmäisessä osassa on jo selkeää, että Dark Empiresta onkin tullut kertomus keisari Palpatinesta ja hänen imperiuminsa tuhosta. Palpatine on Dark Empiren todellinen päähenkilö: kaikki pyörii hänen ympärillään. Hän on "dark nexus" kuten albumissa todetaan.

Voimasta on nyt tullut tarinan tärkein osa. Dark Empiren galaksi on hengen galaksi, missä yksilöt, joilla on yhteys Voimaan, ovat kaikkivoipia tai pyrkivät sellaisiksi. Kaikki muut henkilöt on alennettu statisteiksi, joilla on merkitystä vain silloin, kun he ovat tekemisissä Voiman käyttäjien kanssa. Niinpä ainoastaan Han Solo Leian aviomiehenä ja lasten isänä kykenee puolustamaan keskuspaikkaansa tarinassa; Lando Calrissianin, Chewbaccan ja robottien R2-D2 sekä C-3PO esiintyminen on väkinäistä ja roolit melkein kuin pakosta mukaan otettu tuttuutta toistamaan.

Myös kaikki keisarin mahtava tuhoteknologia ja kapinallisten taistelut sitä vastaan ovat merkityksettömiä itse tarinan kululle. Jättiaseet kuten World Devastators tai Galaxy Gun jäävät Voiman varjoon. Ne vain korostavat Voimasta irrallaan olevan ihmismassan mitättömyyttä ja kyvyttömyyttä hallita omaa kohtaloaan. Lisäksi valtaisat World Devastators -tähtialukset, jotka laskeutuvat tuomitun planeetan pinnalle ja alkavat tuhota kaikkea allaan olevaa imien sitä sisäänsä, ovat aseinakin niin mahdottomia, että koko niiden olemassaolo vaikuttaa enemmänkin tekijän vitsiltä, jonka tarkoituksena on vielä korostaa aseiden merkityksettömyyttä galaksin tulevaisuudesta päätettäessä.

The Dark Side has given me a wonderous power

Palpatine ei ole koskaan ollut niin pelottava hahmo kuin Dark Empiressa. Jedin paluun - mainitsemattakaan Sithin kostoa - Palpatine ei kaikessa häijyydessäänkään ollut yhtä hirmuinen kuin tämä nyt kuolleista noussut keisari, joka on keksinyt Pimeän puolen avulla keinon jatkaa elämäänsä, vaikka hänen ruumiinsa tekee kuolemaa yhä uudestaan. Voima hänen käsissään on muuttunut paljoksi muuksi kuin kimpoileviksi salamoiksi. Vaikka aikaisemmin keisari on esitetty muita lajeja halveksivaksi rasistiksi, Palpatine näyttää nyt ympäröineen itsensä valtaisilla ja pelottavilla olennoilla - kaikilla muilla paitsi ihmisillä. Ovatko ne hänen omia luomuksiaan, ehkä kokeiluja Voiman Pimeällä puolella, tai tuntemattomien lajien edustajia? Ja miltei kaikilla on vaatteinaan viitat tai kaavut. Nuoremmat voiman käyttäjät kuten Luke tai keisarin Dark Jedi ovat pukeutuneet niin, että jopa kädet ja jalat näyttävät olevan käärittyjä mustaan metalliin. Vain kasvot enää erottavat heidät koneesta ja tuovat pienen inhimillisyyden pilkahduksen hahmoihin.

Cam Kennedyn piirrokset ovat hyvin erilaisia kuin perinteisten koulukuntien sarjakuvassa. Hänen grafiikkansa on ensin luotaantyöntävää mutta, kun siihen tottuu, alkaa arvostaa mustan, punaisen ja vihreän eri sävyjä. Ilman Kennedyn työtä Dark Empire olisi paljon valoisampi tarina. Kennedyn käsissä maailma näyttää kuluneelta ja jopa likaiselta muistuttaen episodien IV - VI maailmaa. Aukeaman kokoiset maasotapiirrokset ruokkivat kuvaa sodan ankeudesta ja mielettömyydestä, kun pienet iskujoukkusotilaat rämpivät mudassa valtavien sotarobottien jaloissa, ja ilmassa lentävän raudan ja koneöljyn voi melkein haistaa. Tämä sodan runtelema maailma tuntuu vanhalta ja väsyneeltä, kuin toivonsa menettäneeltä; ehkä jo ennalta Pimeän puolen edessä sortuneelta.

Tom Veitchin käsikirjoittamana tarinan kerronta tuo mieleen klassisen tragedian. Lukija on älykäs ja tuntee Tähtien sodan maailman joten kaikkia asioita ei tarvitse selittää ja ruudut eivät täyty turhista kuplista. Ensimmäinen Dark Empire -tarina toimii kuin mytologinen taru, joka on ties kuinka monetta kertaa sovitettu ja näytelty taas uudestaan. Hienovaraisesti albumin loppuun on liitetty peräti 28-sivuinen selvitysosio, joka kertoo yksityiskohtaisesti niitä asioita, jotka tarinan sujuvuuden vuoksi on jätetty kertomatta. Siellä käy mm. selville, mitä asioita keisari oikein opetti Luke Skywalkerille, ja millaisia osia Han Solon menneisyydessä hänen läheiset ystävänsä Shug Ninx ja Salla Zend edustavat.

Dark Empiren lukemisen jälkeen tuntuu, että Sithin koston jokainen valomiekkataistelu oli äärimmilleen venytetty show-osio. Sarjakuvassa valomiekkataistot kestävät yhden sivun, parhaimmillaankin vain kokonaisen aukeaman: ne alkavat hetkessä ja päättyvät yhtä nopeasti jääden vain pikaisiksi ohikiitäviksi Voiman ulkoisiksi näytöiksi. Todellinen tahtojen taistelu on silloin jo ehditty käydä jokaisen omissa ajatuksissa.

Imperiumin loppu

Valitettavasti ensimmäisestä Dark Empiresta ei siirry jatko-osaan juuri muuta hyvää kuin Cam Kennedyn latautunut grafiikka. Dark Empire II yrittää jatkaa siitä mihin edellinen jäi. Tarinan henkilökaarti kasvaa sekä hyvillä jedeillä että Palpatinen Pimeää puolta käyttävillä käskyläisillä. Kummatkin kelpaavat lähinnä traagiseksi tykinruoaksi sankareiden mellastaessa vahingoittumattomina.

Samalla hylätään eeppisen oloinen tarina ja palataan tuttuihin simppeleihin juonikuvioihin: Hanin ja Leian paetessa jälleen kerran palkkionmetsästäjä Boba Fettiä he eksyvät ja löytävät tuntemattomalta planeetalta tuntemattoman kansan, jonka kuninkaana toiminut entinen jedi lähtee heidän mukaansa keisaria vastaan; Luke ja hänen käännyttämänsä entinen musta jedi Kam Solusar tuhoavat vaivatta sekä Palpatinen parhaan iskujoukko-osaston että tämän voimaa käyttävän oikean käden Sedrissin; viallinen osa Imperiumin ohjuksessa pelastaa kapinalliset täydeltä tuholta; keisari rakennuttaa entistä tuhovoimaisempia aseita ja hänen kielenkäyttönsä käy lapsekkaan mahtipontiseksi uhkailuksi, joka on kuin suoraan lainattu Ihmeneloset-sarjakuvan pahiksilta.

Ei Dark Empire II varsinaisesti huono ole; se on vain tavallinen - ei poikkeuksellisen hieno niin kuin edeltäjänsä. Empire's End sitä vastoin on peräti huono. Kennedyn synkät piirrokset ovat vaihtuneet Jim Baikien valjumpiin kuviin ja värittömiin maisemiin. Empire's End on selvästikin kiireessä tehty ja ilmeisesti vielä suunnitellustakin lyhennetty. Sen pituus jää 48 sivuun, mikä on vain kolmannes edellisten osien pituudesta. Se on myöskin aivan liian vähän tarinan tasokkaaseen päätökseen.

Empire's Endissä mahtava juonittelija ja mestari-strateegikko Palpatine on muuttunut pelkäksi raivoavaksi ja voimasalamoita sinkoavaksi varjokuvaksi itsestään. Empire's Endissä on vain kaksi mainittavan hyvää kehitelmää. Ensimmäinen näistä on tuo ainutkertainen hetki, jolloin maailmankaikkeuden mahtavin mies keisari Palpatine joutuu tunnustamaan heikkoutensa jo kauan edesmenneiden Sithin mustien valtiaiden hengille vieraillessaan näiden asuttamassa nekropoliksessa Korriban-planeetalla. Heidän edessään Palpatine on vain yksi monista. Toinen miellyttävä yksityiskohta tarinassa on keisari Palpatinen henkilääkärin tuominen lavalle. Tohtorina tämä esiintyy luonnostaan sympaattisena yrittäessään huolehtia vauhkosta keisaristaan. Valitettavasti tällekään hahmolle ei ole annettu tilaisuutta kehittyä.

Empire's Endin lopussa keisari on jälleen Jedin paluusta tuttu vanha mies. Irvokkaana ja raivoavana hänen kuolemansa ei kuitenkaan enää ole mitenkään traaginen. Se muistuttaa enemmänkin antikliimaksia.

Osiaan parempi trilogia

Tahattomasti Dark Empire -trilogia on saanut muodon, joka loppujen lopuksi nostaa sen kokonaisarvoa: sen kerronnan taso kulkee keisari Palpatinen kanssa yhtäaikaisesti kohti samaa päämäärää. Huonosti kerrottu ja piirretty Empire's End onkin juuri sopiva tapa kertoa Palpatinen rapistumisesta ja päättää hirmuvaltiaan tarina.

Mutta kokonaisuutena Dark Empire erottuu kuitenkin massan joukosta paitsi Cam Kennedyn piirrostaiteen ansiosta myös siksi, että sen tekijät ovat tehneet rohkean yrityksen pukea sanoiksi ja kuviksi hyvin vaikeasti kerrottava tarina. Dark Empire puhuttelee lukijaansa esittäen tälle sen ainoan kysymyksen, joka Anakin Skywalkerinkin mielessä täytyi pyöriä sillä hetkellä, kun hän Sithin kostossa polvistui Palpatinen edessä ja lupautui tämän oppilaaksi: Kuinka paljon voi ihminen sallia itsensä ottaa vastaan korruption anteja tulematta silti vielä sen viettelemäksi. Dark Empire -trilogia on sekä Luke Skywalkerin että Palpatinen vastaus Yodan dogmaan: "Once you start down that dark path, forever will it dominate your destiny".

George Lucasin tähtivaltakunnassa seksuaalisuuden ilmentymät on karsittu lähes olemattomiin. Kun uuteen klooniruumiiseen itsensä siirtänyt Palpatine taistelee alastomana Lukea vastaan, Cam Kennedy näyttäisi vihjailevan hienovaraisesti sellaisesta mahdollisuudesta, että keisarin klooniruumiilla ei ole laisinkaan sukupuolielimiä. Onko seksuaalienergia kaikkine hyvine ja huonoine tarpeineen niin valtava, että keisari on muuttanut oman klooninsa DNA:ta päästäkseen siitä, ja onko tämä osa sitä hintaa, jonka hän maksaa Pimeän puolen voimastaan sekä uudestisyntymisensä mahdollisuudesta. Leian toinen raskaus ja suhde lapsiinsa sitä vastoin esitetään lähes koko triologian mitan hyvin luontevasti.

Dark Empire esittää myös mielenkiintoisen kristinuskon allegorian. Voiman Pimeän puolen käyttäjät eivät saa rangaistusta teoistaan ainoastaan fyysisessa maailmassa vaan myös tuonpuoleisessa: Kuoleman jälkeen heitä ei odota rauha niin kuin jedejä vaan he joutuvat henkiolentoina kärsimään loputonta piinaa.

Huumori, joka aina on ollut tärkeässä osassa Tähtien sodassa, on Dark Empiren synkkyydessä sekin ottanut uuden muodon. Pimeyden ytimessä taisteltaessa ei lasketa leikkiä. Tilalle ovat tulleet vain muutamat yksittäiset sardoniset lausahdukset kuten palkkionmetsästäjien sanat heidän löytäessään Leian ja Hanin: "A lot of people would pay to see you dead, Solo. But the Hutts are paying more for you alive. They want to watch you die. --- They especially want your lady friend for what she did to poor Jabba". Tämä "poor Jabba" on jokaisella lukukerralla saanut minusta irti naurunpurskahduksen. Kuten myös Leian aviomiehelleen toteama "How romantic. We're both wanted by the Hutts".

Trilogian ensimmäisen osan lopussa juuri Leia joutuukin pelastamaan veljensä. Hän osoittautuu Lukea viisaammaksi ja Leian Voima-meditaatio sekä ymmärtäväiset sanat "And now you know what happened to our father. It's time to come home, Luke." antavat Lukelle voimaa murtaa Pimeän puolen ote. Tässä yksityiskohdassa on samaa symboliikkaa kuin vanhoissa matriarkaalisissa myyteissä ja jopa Kalevalassa: miehet kilvoittelevat aikansa ja sitten naiset tulevat päättämään asiat ja pelastamaan onnettomat miehet. Leiahan ei tehnyt mitään kummempaa kuin mitä teki Ahti Lemminkäisen äitikään käydessään keräämässä Tuonelan joesta poikansa ruumiin palaset ja loitsiessaan tämän eloon. Kahdessa lauseessa hän mitätöi kaikki Palpatinen opetukset Pimeästä puolesta. Siitä myös tuntuu alkavan Palpatinen alamäki hänen menettäessään itsehillintänsä ja nuorempien Skywalkerien tullessa hänen pakkomielteekseen.

Dark Empire -trilogia kertoo nimensä mukaisesti keisari Palpatinesta. Se on kuvaelma niistä keinoista, joilla hän rakentaa imperiumiaan sekä kertomus sen imperiumin tuhosta. Se yrittää myös antaa kuvan siitä, millaista imperiumia hän rakensi, millainen valtakunta tuo Dark Empire, Pimeä imperiumi, olisi ollut, ja miten Pimeän puolen valtakuntaa olisi hallittu.

Dark Empire vastaa moneen kysymykseen Palpatinesta itsestään sekä Tähtien sodan historian kulusta. Imperiumin suhteen se ei jätä kuin yhden kysymyksen vastaamatta: mitä tapahtui keisarin kuoleman jälkeen tuolle sympaattiselle henkilääkärille, joka kannatteli herraansa vielä tämän tehdessä viimeisen pahan tekonsa.

Star Wars: Dark Empire, Tom Veitch, Cam Kennedy

Star Wars: Dark Empire II, Tom Veitch, Cam Kennedy

Star Wars: Empire End, Tom Veitch, Jim Baikie

Julkaisija: Dark Horse, http//www.darkhorse.com